Hyppää sisältöön

SteamedPoet'in blogi Kirjoitusta

Esitellyt kirjoitukset

Virvik – retki luontopolulle

Vapun tienoilla teimme itsellemme uuden löydön Porvoon läheltä – vierailimme Virvikin luontopolulla ensikertaa! Korona-aikaan on lähiseutumatkailu ollut suosittua. Niin myös meidän perheessämme. Olemme etsineet asuinpaikkamme lähistöltä mukavia kohteita, joissa emme ole vielä vierailleet ja tässä esittelen yhden löytämämme!

Luotopolun löytää hyvin ottamalla auton navigaattorilla suunnan Virvikin golfkentälle
Luotopolun löytää hyvin ottamalla auton navigaattorilla suunnan Virvikin golfkentälle

Retkellemme pakkasimme pienet eväät mukaan ja suuntasimme auton nokan kohti Virvikin golf-kenttää, sillä polku lähtee aivan golfkentän kupeesta. Auton voi jättää parkkiin ihan luotopolun kyltin tuntumaan tai sitten voi jatkaa hivenen matkaa ja jättää golfkentän parkkipaikoille.

Porvoon verkkosivuilla kuvataan polkua näin:

  • Luontopolku on noin 2,5 kilometriä pitkä. Se kulkee hyvin vaihtelevassa ja osin vaativassa maastossa. Tämä edellyttää kävijöiltä kohtalaisen hyvää kuntoa ja asianmukaisia jalkineita.
  • Kosteimpiin paikkoihin on rakennettu lankuista pitkospuut helpottamaan kulkua. Kumisaappaat voivat olla tarpeen märällä kelillä.
  • Luontopolku on merkitty maastoon oransseilla täplillä ja nauhoilla. 
  • Polun varrella on alueen luonnosta kertovia suomen- ja ruotsinkielisiä opastauluja.

Kuvaus on melkolailla hyvä, tosin – ehkä varmuuden vuoksi – tuota vaikeusastetta on kyllä liioiteltu. Kyseessä on aivan normaali metsäpolku. Pari jyrkkää nousuakin on mukana mutta ei mitään kovin haasteellista. Ehkä tuolla kuvauksella halutaan viestiä ettei matkaan kannata kuitenkaan suunnitella matkaan lähtevänsä esim. lastenrattaiden kanssa tai jos on todella huonojalkainen (poluilla on toisinaan kaatuneita puita joiden yli tulisi kyetä kulkemaan).

Virvik - retki luontopolulle 2
Virvikin luontopolun lähtöpaikka

Meillä olivat mukana perheen 12- ja 10-vuotiaat lapset. Tämä polku sopii hyvin mielestäni juuri tämän ikäisille tai vähän nuoremmille. Vaikka reitti on suhteellisen lyhyt – ei edes kolmea kilometriä – tälle matkalle mahtuu kaikennäköistä mukavaa nähtävää! On normaalien metsäpolkujen lisäksi lehtoa, suomaisemaa, kivikkoja ja nousu ”näköalapaikalle”, eli kalliolle, mistä näkee merelle asti. Matkan varrelle osuu myös muun muassa jättiläismäinen suuri kivi, jonka suurta painoa jäimme pohtimaan. Keskustelimme myös siitä, kuinka jääkauden aikana isot jäätiköt ovat näitä mahtavan kokoisia kiviä liikutelleet. Tälläiset reissut ovat parhaimmillaan, kun ei kulje nopeasti suorittamalla, vaan luonnosta nauttien ja pysähdellen. Lapset pitivät matkan varrella löytyneistä kivenkoloista ja kiipeilymahdollisuuksista. Reitti oli heidän mielestään erittäin mielenkiintoinen, koska riitti myös muutakin tekemistä kuin kävelemistä!

Virvikin luontopolku Porvoossa
Toisinaan poluilla on kaatuneita puita. Puussa näkyy myös punainen leima, joita seuraamalla pysytään merkityllä reitillä.

Kuten usein luotopoluilla, myös tämän polun varrella, on infotauluja, joissa on mukavaa tietoutta kyseisen paikan luonnosta. Tauluja on mukava pysähtyä tutkimaan ja ihmettelemään. Samalla tietää pysyvänsä merkityllä reitillä. Reitti on merkity punaisin leimoin puihin – kokoajan kannattaa kuitenkin muistaa seurata niitä. Polku nimittäin joskus risteää ja saa olla tarkkana ettei keskustelun lomassa erehdy suunnasta.

Sää oli retkellämme aurinkoinen ja keväisen lämmin. Eväspaikaksi sopi erinomaisesti reitin korkein paikka. Kallioisella harjun laella oli mukava nauttia eväsvoileipää samalla kun katselimme maisemia ja nautimme auringon lämmittävistä säteistä .

Virvik - retki luontopolulle 3
Kallion koloa tutkimassa Virvikissä

.

Suomaisemaa Virvikin luontopolulla
Suomaisemaa Virvikin luontopolulla

Luontopolku päättyy tielle, joka johtaa takaisin golfkentälle. Hienolta näytti tuo kenttäkin – ei ole tultua vuosiin pelattua golfia, mutta jos taas aika antaa myöten sen harrastuksen uudelleen käynnistämiseen niin täytyypä vierailla tälläkin kentällä!

Hieno luontopolku kaiken kaikkiaan päiväretkeilyyn – lasten kanssa sopivan pitkä/lyhyt. Ehkä aikuisporukalla voisi tuntua lyhyehköltä – riippuen toki miten pitkää kävelyreissua on etsimässä. Etukäteen kun valmistautuu oikein odotuksin, niin tähän luontopolkuun on helppo ihastua – tullaan varmasti uudelleen!

Jätä kommentti

Guitar Hero 3: Kitara ei yhdisty Playstationiin

… ja kuinka ongelma ratkaistaan

Guitar Hero -pelisarja oli aikanaan iso juttu pelaajille. Ensimmäisen osan julkaisu tapahtui Yhdysvalloissa vuonna jo 2005 ja pelejä putkahteli siitä eteenpäin noin viiden vuoden ajan suuren suosion saattelemana. Ajan myötä suuren yleisön innostus kuitenkin lopahti jokusen vuoden kestäneen huuman jälkeen – minkään pelisarjan suosio ei toki voi kestää ikuisesti etenkään, kun uudistumista ei suuremmin sarjassa nähty. Vuonna 2015 tehty uudelleen lämmitetty Guitar Hero Live ei auttanut asiaan vaan pelisarja haudattiin vähin äänin.

Aikaa on siis kulunut jo tovi. Itselleni pelisarja ei kuitenkaan aikanaan muutamaa kokeilua lukuunottamatta tullut kovinkaan tutuksi (en ostanut itselle koskaan). Joitain kertoja tuli peli-illoissa toki pelailtua. Nyt onnistuin vuosien jälkeen löytämään Guitar Hero III pelin ja kitaran Pleikka kolmoselle pikkuhiluilla ja ajattelin tutustua peliin lähemmin. Se hyvä puoli on tutustua pelisarjoihin vasta muiden kyllästyttyä, ettei peleistä tarvitse maksaa juurikaan paria kolikkoa enempää!

Huonoja puoliakin odottelussa on. Nimittäin käytetyt ja jo vuosia kaapin perukoilla lojuneet romut eivät aina välttämättä ole enää ihan priimassa kunnossa. Toisaalta tuo ajan patina tuo oman fiiliksensä ja nostalgisia muistoja vuosien takaa. Tarpeen olisi aina kuitenkin se, että laite ja peli toimisivat asianmukaisesti!

Yllätys olikin aikamoinen kun tämä, vasta n. 13 vuoden ikäinen kitara, ei lähtenyt yhdistymään Playstationiin lainkaan. Patterien asentamisen jälkeen virrat tulevat kyllä laitteeseen mutta kitara ei yhdistä vastaanottimeen. Laite ei varsinaisesti ole retroikään edes ehtinyt, kun on jo korjauksen tarpeessa! Aika hävytöntä laatua nykyisin, mutta tätähän tämä nykyisin on vähän laitteessa kuin laitteessa. Onneksi on kuitenkin meitä, joille vanhan pelilaitteen kunnostaminen on vähintäänkin yhtä hauskaa kuin sillä pelaaminen!

Työkalut esiin!

Lähes tulkoon kaikessa elektroniikassa ikuisuusvaivana ovat surkeat kondensaattorit. Kondensaattorit tehdään (tarkoituksella) kestämään vain joitain vuosia, jonka jälkeen ne ovat vaihtokunnossa. Eräänlaista ajastettua hajoamista siis, jotta meille kuluttajille voidaan myydä uusia laitteita. Onneksi niiden vaihtaminen on helppoa. Tämän kitaran 2 kondensaattorin vaihtaminen on nopea juttu! Korjaamiseen edellyttää kolvaamista mutta se ei ole lainkaan hankalaa. Tarvittavat työkalut:

  • T10 koon torx ruuvimeisseli, näitä saa esim. Motonetistä muutamalla eurolla
  • kolvaustarvikkeet (minimissään kolvi, tinaa ja tinaimusukkaa)
  • vaihtokondensaattorit (47uF 10V ja 220uF 10V)

1. Avaa kotelo

Ruuvaa takanaolevat torx-ruuvit auki. Kotelon saa ruuvien poistamisen jälkeen helposti auki. Huomaa että takuutarran alla on vielä yksi ruuvi!! Tätä en ihan heti löytänyt ja ihmettelin, kun kotelo ei lähdekään aukenemaan.

Guitar Hero 3: Kitara ei yhdisty Playstationiin 4

Vaihdettavat kondensaattorit ovat kuvan oikeassa alanurkassa sijaitsevalla emolevyllä.

Guitar Hero 3: Kitara ei yhdisty Playstationiin 5

2. Kondensaattorit! Irroita ja kiinnitä!

Tässä vielä lähikuvaa piirilevystä. Piirilevyssä on kiinni pari johtoa, jotka lähtevät vetämällä irti. Toinen on isompi lattakaapeli ja toinen pienempi johto. Kummankaan irroittamisessa ei onneksi pitäisi olla suurempaa haastetta vaan ihan pieni kiskaisu riittää. Piirilevy on puolestaan kiinni kotelossa kahdella ristipääruuvilla, jotka pitää myös ruuvata irti, jotta piirilevyn kääntöpuolella pääsee käsiksi ja juottamaan tinat irti!

Guitar Hero 3: Kitara ei yhdisty Playstationiin 6

Irroitettavat kaksi kondensaattoria ovat 47uf 10V ja 220uF 10V. Volttimäärä voi olla isompikin kuin tämä, mutta ei pienempi! Kapasitanssi taas tulisi olla juuri tämä sama kuin vanhassa komponentissa. Itseltäni löytyi 16V versiot molemmista valmiina, joten käytin niitä. Isompi fyysinen koko ei tässä kohtaa haittaa, vaan osat sopivat hyvin piirilevylle.

Guitar Hero 3: Kitara ei yhdisty Playstationiin 7

Nuo pari mötikkää siis tulee kolvata irti ja korvata uusilla osilla. Vaikkei olisi kolvaamisesta mitään kokemusta niin suosittelen mielihyvin tätä ensimmäiseksi projektiksi. Komponentit ovat helppoihin paikkoihin sijoitettu, eivät ole kovin pieniä (= helppo kolvata) – ja tosiaan niitä on vain kaksi. Kolvin ja tinaimusukan avulla poista vanha tina niin tarkasti kuin mahdollista. Kun tinaa on saanut riittävästi poistettua, saa vanhan komponentin irroitettua. Tämän jälkeen on syytä vielä kertaalleen kuumentaa piirilevyä ja puhdistaa se imusukan avulla.

3. Kootaan kotelo – ja taas Guitar Hero rokkaa!

Kun kondensaattorit on vaihdettu, kokoa kotelo, ruuvaa torxit kiinni ja – voilá – Guitar Hero kitarasi pitäisi taas yhdistyä Pleikkariin!!

Kondensaattorien vaihtaminen on ”ihmelääke” lähes kaiken temppuilevan elektroniikan korjaamiseen – etenkin jos on kyseessä vähänkin ikääntynyt laitteisto. Myös korkeaksi pääsevä laitteen lämpötila voi rikkoa laitteen halpoja komponentteja vaikkei ikää olisi vielä kovinkaan montaa vuotta ehtinyt kertyä.

Guitar Hero 3: Kitara ei yhdisty Playstationiin 8

ps. mikäli kellastuneen muovin valkaisu kiinnostaa, lue myös aiempi kirjoitukseni TÄSTÄ

Jätä kommentti

Kokeiltua: Muovin Retr0bright / Retrobright -valkaisu

Retrobright valkaisusta on ollut paljon puhetta retrokoneiden harrastajien keskuudessa. 80-90-luvun muovilaitteiden kellastuminen on aiheuttanut päänvaivaa harrastajille – hyvinkin pidetyt koneet saattavat näyttää rumilta huonokuntoisilta. Ennen kaikkea kyse on siitä, että olisi visuaalisesti miellyttävämpää keräiljöille ja harrastajille jos kone olisi alkuperäisessä, siistissä kuosissaan!

Mistä kellastumisessa on kyse ja mitä sille voi tehdä?

UV-säteily, valo yleisestikin, mutta myös lämpötila ja kosteus. Näitä tekijöitä kaikkia on epäilty regoivan muoveissa palonestoaineena käytetyn bromin kanssa aiheuttaen muovipinnan kellastumista – tai pahimmillan lähes ruskeaa väriä. Kellastuminen on vain aivan muovin päälimmäisessä pintakerroksessa ja tästä syystä moni onkin haaveillut josko tuon pintakerroksen saisi valkaistua jollain (kemiallisin) keinoin ja vanhan pelikonsolin tms. entiseen loistoonsa.

Olen törmännyt jonkun verran foorumeilla ja netissä yleisestikin kokemuksiin ns. retrobright -menetelmään. Lopputulokset ovat olleet vaihtelevia – osa hyviä ja osa huonoja. Toteutuksiakin kun lienee erilaisia yhtäpaljon kuin tekijöitäkin – kuten aina harrasteprojekteissa. Kun sain käsiini eräänä päivänä erittäin pahasti kellastuneen/ruskettuneen Super Nintendon, ajattelin että se voisi toimia hyvänä koekaniinina. Yritin lueskella sen tiedon mitä löysin ja ihan uteliaisuuttani katsoa mitä siitä tulisi – vai tulisiko muuta kuin muovinkeräysjätettä.

Lähtötilanne: Aloitetaan retrobright valkaisu!

Kokeiltua: Muovin Retr0bright / Retrobright -valkaisu 9
Lähtötilanne: Täysin valkoista pöytää vasten erottuu hyvin kuinka puhdas mutta vanha muovikotelo on muuttunut likaisen ruskeaksi ajan saatoksi.

Testikappaleeksi valikoitunut yksilö on extreme-esimerkki siitä miten pahasti muovi voi kellastua. Jos tämän saisi valkaistua, niin menetelmä todellakin toimisi! Retrobright resepti :

  1. 200ml Vetyperoksidia
  2. 2tl ksantaanikumia
  3. 1 tl glyserolia
  4. 1/4 tl Vanish Oxi Action -valkasuainetta (jauhe)
  5. 1tl kuumaa vettä

Varsinaisena aktiivisena valkaisuaineena toimii vetyperoksidi ja Vanish katalyyttinä. Muiden aineiden tarkoituksena on tehdä aineesta geelimäinen ja auttaa sen pysymisessä paremmin paikallaan kappaleessa kiinni.

Ensimmäinen käsittely

Sivelen Super Nintendon osat kauttaaltaan geelillä, käärin elintarvikekelmuun ja asettelen aurinkoon. Kyseessä hellepäivä ja osat saisivat aurinkoa koko päivän. Geelin peroksidivahvuus tässä siis n.3%. Laitan heijastavaa foliota vielä ympäröimään jotta auringon uv-säteilyn vaikutus vahvistuisi.

Kokeiltua: Muovin Retr0bright / Retrobright -valkaisu 10

Ensimmäisen päivän tuloksena selkeästi vaalentunut kone. Harmillisesti tulos ei kuitenkaan ole tasainen, vaan selkästi laikukas (kuva antaa hiukan liian optimistisen kuvan todellisuudesta). Lopputulos ei oikeastaan miellytä vaikka vaalentumista tapahtuikin.

Kokeiltua: Muovin Retr0bright / Retrobright -valkaisu 11

Toinen käsittely

Seuraavana päivänä pientä muutosta käsittelyyn. Jäljen epätasaisuun näyttäisi johtuvan kelmusta ja sen aiheuttamasta epätasaisuudesta valkaisuaineen asettumisessa kotelon päälle. Tällä kertaa asetan osat uunivuokaan, sivelen taas geelillä ja asetan kelmun päälle. En siis erikseen kääri osia muoviin.

Kokeiltua: Muovin Retr0bright / Retrobright -valkaisu 12

Kolmas ja viimeinen käsittelypäivä

Toisen käsittelypäivän jälkeen muutos ei ole enää yhtä dramaattinen. Selkeästi tummuneita kohtia yhä. Taas pieni muutos tekniikkaan: geeli saa nyt jäädä. Nyt laitan vähän vahvemman liuoksen ja upotan osat kokonaan vetyperoksidiin (vähän vahempi, n. 7% liuos + katalyyttiä joukkoon).

Kokeiltua: Muovin Retr0bright / Retrobright -valkaisu 13
Upotusmenetelmä: kotelot upotetaan kokonaan vetyperoksidi + katalyyttiliokseen. Kiviä vähän päälle pitämään osat pohjalla

Virheliike kostautuu!

Kotelo on sitkeästi yhä epätasaisesti vaalentunut. Yritän löytää netistä jotain kokemuksia aiheesta. Ei tahdo oikein löytyä. Jostain kuitenkin löytyy että asetonia voisi kokeilla. Koska tässä tutkivaa journalismia ollaan tekemässä niin kaikki keinot käyttöön! En kuitenkaan jaksa kaupasta sentään purkillista asetonia lähteä hakemaan, joten kynsilakan poistoaine saa kelvata vaikka siinä onkin asetonin lisäksi jotain muita aineita.

Mikään ihmeaine se ei tämä asetonikaan näyttänyt olevan. Asetoni sulattaa hiukan muovia, joten se kyllä pureutuu päälikerrokseen. Mielestäni saan tummuneisuutta hiukan hinkattua pois. Into kuitenkin kostautuu kun en huomaa siirtymistäni mustan tekstin päälle ja sehän lähtee leviämään. Hyvin siis pureutuu aine – nyt on kone sitten ilman Nintendo logoa! 🙂

Loppupäätelmät

Mitä tästä (kauheasta) vaivasta jäi käteen? Tunnelma on vähän kaksijakoinen. Mielestäni tuo valitsemani yksilö oli jo niin ruskea ettei sitä oikein silmä enää kestänyt. Nyt… Selkeästi parempi! Mutta ei kuitenkaan riittävän hyvä mielestäni (ja lisäksi onnistuin prosessissa hölmöyttäni poistamaan Nintendo logon). Alkuperäiseksi palauttaminen on siis tälläkin menetelmällä näemmä erittäin vaikeaa ja työlästä jos on erittäin tummentunut kotelo kyseessä. Päälimmäinen fiilis ja päätelmä on se ettei tämä kaikki ole sen arvoista. Vaiva on iso ja aineetkin maksavat rahaa jne. Tällä kokemuksella hieman vaikea perustella itselle tämän menetelmän hinta/vaiva/laatusuhdetta.

Jos päädyn joskus vielä jotain kuitenkin valkaisemaan, tulee se olemaan joku pienempi esine (esim. pelkkä ohjain, käsikonsoli tms. voisi olla ihan ok käyttökohde!). Lego harrastajat kuulemma valkaisevat legoja tällä, varmasti toimii siihen tarkoitukseen hyvin! Aineen teho tuli nimittäin todettua. Moniosaisiin, eri värisiin ja isoihin kappaleisiin, kuten testini Super Nintendon kotelo, en aio käyttää. Ei ole sen arvoista.

Testaaminen oli kuitenkin ihan mielenkiintoista, jos teillä on jotain sopivia testikappaleita niin kokeilkaa itse ihmeessä – ehkä teillä onnistuu paremmin. Suosittelen kuitenkin pysyttäytymään uppomenetelmässä – geelin tekeminen oli mielestäni turhaa ja upotus takasi selkeästi tasaisemman lopputuloksen. Ja olkaa varovaisia peroksidin kanssa – n.3% liuos toimi itselläni jo hyvin ja on turvallista käsitellä, vahvana liuoksena se on vaarallista!

Kokeiltua: Muovin Retr0bright / Retrobright -valkaisu 14
Ennen / jälkeen. Kuvasta näkyy selkeästi kuinka käsittelyn lopputulos jäi epätasaiseksi. Teksti lähti asetonia testaillessa – tummuutta kyllä lähti mutta lähti tekstikin.

Hyvää:

  • Voimakas valkaisuteho jo alhaisilla pitoisuuksilla (3-7% vetyperoksidi + Vanish katalyyttinä + UV säteily)
  • Upotusmenetelmällä helppo resepti, vain pari ainetta

Huonoa:

  • Jälki epätasaista
  • Aikaa saa kulumaan paljon näperrellessä
  • Hinta/vaiva/laatusuhde

ps. mikäli piharakentaminen kiinnostaa, lue myös aiempi kirjoitukseni TÄSTÄ

Jätä kommentti

Kuntta – upea vaihtoehto piharatkaisuksi

Tänä keväänä oli aika viimeistellä omakotitalomme pihat – vaihtoehdoksemme numero yksi valikoituisi kuntta! Jo viime kesänä oli pihojamme aloiteltu ja tehty pitkin kesää. Olimme raivanneet talomme sivustalta metsittyneen maa-aineksen pois, levittäneet pohjalle suodatinkankaan – ja jyränneet päälle uutta lannoitettua multaa (tilasimme kuorma-autollisen suoraan Kekkilältä). Talon sivustalle tuli jyrätyn mullan päälle siirtonurmea, sekä rinteeseen pelkän suodatinkankaan päälle Rudukselta tilaamiamme seulanpääkiviä. Kivien välit saumasimme kivituhkalla, johon oli sekoitettu kuivabetonia joukkoon – netistä jostain saimme vinkin tuosta että pysyisi paremmin kun on betonia joukossa. On ainakin toistaiseksi ihan hyvältä näyttänyt. Oli muuten mukavaa puuhaa siirrellä tuhansia kiloja kiviä kottikärryllä hellesäässä! Voin suositella! 🙂

Siirtonurmen asennus taas oli ilahduttavan nopeaa ja helppoa. Rullat ovat kevyitä ja niiden leikkaus on erittäin helppoa. Isoin haaste oli viime kesän tukahduttavan paahteinen ja kuuma kesä – alkuvaiheessa ennen juurtumistaan nurmikko kun on herkkä kuivumaan. Siirtonurmen meille toimitti vihersuomi.fi.

Pihojen valmistuminen oli siis tänä keväänä lumien sulettua jo hyvässä vauhdissa, mutta etupiha oli vielä viimeistelemättä. Pohdimme hyvää ratkaisua — ratkaisua. mikä olisi kohtuullisella vaivalla ja melko nopeasti tehtävissä, mutta silti sen pitäisi olla toki käytännöllinen ja visuaalisesti miellyttävä!

Lukuisia ideoita pohdittuamme, päätimme, että sekä talon takapäätyyn että etupihalle tulee kunttaa. Mielestämme kuntta istuisi pihaan hyvin koska pihamme rajautuu havumetsään ja on osittain muutenkin jätetty aitoon luonnontilaansa kallioineen ja mäntyineen. Kuntan lomaan halusimme tehdä kulkuväylän terasillemme liuskekivestä.

Pohjatöistä aloitetaan

Kuten jo tutuksi oli tullut, pohjatöiden huolellinen tekeminen on tärkeää – joten aloitimme pohjien valmistelusta. Liuskekivipolun pohjalle kärräsimme ja tasoitimme kivimursketta ja tärytimme sen huolellisesti tasaiseksi. Noin viiden sentin korkuinen asennushiekkakerros tuli vielä kivimurskeen päälle. Asennushiekkana käytimme leikkihiekkaa, eli 0-4mm kokoista hiekkaa. Tästä samasta hiekasta teimme kuntalle pohjan – tosin kuntalle hiekkaa laitettiin paljon enemmän, noin 20-30 sentin kerros.

Liuskekiveksi halusimme tumman lajikkeen, joten valitsimme Oriveden Sisu -nimisiä laattoja mustana. Tilasimme kivet, murskeet ja laattojen väliin ja reunoille tulevan kivituhkan Kivitorilta.

Liuskekivipolku valmis
Liuskekivipolku valmis. Vieressä valmiit hiekkapohjat kunttarullia odottamassa.

Kivetyksen valmistuttua viikonlopun talkoiden jälkeen, oli kuntan vuoro. Kuntan toimittajaksi löytyi meille Piiraisen Virherpalvelu Oy. Yhteydenpito oli todella hyvää ja palvelu miellyttävää – kuntta tulee heillä Kainuusta ja koska siellä oli pihatöidemme aikaan vielä lunta, pitivät he meidät hienosti ajantasalla ja lupasivat toimituksen heti kun mahdollista. Ei siinä kauaa mennytkään kun tuli puhelu ja sovittiin toimitus.

Kuntta asennettu vihdoinkin !

Kuntta toimitettiin satoja kiloja painavina 10 neliömetrin rullina suoraan nostimella pihaan. Kuljettajan kanssa pääsimme vaikuttamaan mihin kohtaan rullat pudotettiin. Rullien painon takia kannattaa nimittäin saada rullat mahdollisimman lähelle lopullista sijoituspaikkaa, koska niiden siirtely on työlästä jollei ole koneita apuna! Kunttatalikon ostimme kuntan mukana. Kyseessä on talikko, jonka kärjet on taitettu rullaan hyvin uppoavaksi – sen avulla sai rullat avattua kätevästi! Kuntan paloittelu ja muotoilu oli pakko tehdä moottorisahalla – puukko tms. ei riitä koska kuntta on niin paksua.

Kuntta - upea vaihtoehto piharatkaisuksi 16
Kuntta nostettiin 10 neliön rullina suoraan asennuspaikalle

Asennus sinänsä ei ollut vaikeaa – kyseessä on vain asettelu valmiiden pohjien päälle. Reunoja joutui toki leikkelemään ja jonkun verran tietenkin sommittelemaan pihan muotojen ja kivetyksen kaarteiden mukaisesti. Aikaa kului yhdeltä henkilöltä pari työpäivää – toki isolla porukalla homma olisi ollut nopeammin tehty mutta mikäs tuon mukavampi tapa oli vapaa-päiviä viettää kevät auringon paistaessa. 🙂 Asennuksen jälkeen oli vuorossa viimeistely – reuna-alueille laitoimme kivituhkaa rajaamaan kalliota ja asfalttialueita. Ja tietenkin tuli muistaa kuntan huolellinen kastelu – se olisi tärkeää koko ensimmäisen kesän ajan!

Asennuksesta on tätä kirjoitettaessa reilu pari kuukautta. Olemme olleet erittäin tyytyväisiä lopputulokseen – ja tyytyväisiä ettei kesä ole ollut toistaiseksi kovin helteinen jotta kuntta pysyy riittävän kosteana. Voimme siis lämpimästi suositella tätä ratkaisua muillekin!

Kuntta - upea vaihtoehto piharatkaisuksi 17
Pihan päädyssä pieni rinne terassin jatkeena, kuntta sopii hienosti tähän
Kuntta - upea vaihtoehto piharatkaisuksi 18
Nurmikkoa, kivetystä ja seulanpääkiviä
Kuntta - upea vaihtoehto piharatkaisuksi 19
Pihan kalliot rajaavat kunttapihaa
Kuntta - upea vaihtoehto piharatkaisuksi 20
Etupihalla isoin kuntta-alue
Kuntta - upea vaihtoehto piharatkaisuksi 21
Kivetystä, asfalttia ja kunttaa! Rajauksissa kivituhkaa
Kuntta - upea vaihtoehto piharatkaisuksi 22
Pihan reunan rinne seulanpääkivistä, päällä kiiltotuhkapensaat

Yllämainitut valitsemamme tavarantoimittajat toimittivat tuotteet ajallaan ja sovitusti. Maininnoista emme ole saaneet rahaa tai muutakaan vastiketta!

PS. oletko koskaan kokeillut e-kirjoja? Lue kokemukseni e-kirjan lukijasta (Kindle) TÄSTÄ

Jätä kommentti

Kokeiltua: Kindle Paperwhite 3rd gen

Lähtökohtani e-kirjojen lukulaitteen hankinnalle (Kindle)

Olen onnistunut välttelemään eKirjojen lukulaitetta näihin päiviin asti. Olen usein melkolailla ’early adopter’ henkilö kaiken maailman uusien vimpaimien suhteen ja kiinnostunut ottamaan käyttöön uutta tekniikkaa, mutta tämä on ollut outo poikkeus tähän sääntöön. En toki ollut mikään kirjojen heavy user, mutta enenevissä määrin olen huomannut löytäväni kiinnostavaa ulkomaista tietokirjallisuutta mikä kiinnostaa – ja tämän saamisen luettavaksi on toki digitaalisesti ylivoimaisen paljon edullisempaa ja nopeampaa kuin fyysisenä kopiona.

Viime kesänä Unity innostukseni lähti todenteolla käsistä ja löysin Unityn uutiskirjeen suosituksista perusteoksen ”Unity in Action, Second Edition: Multiplatform game development in C” . Voin kertoa tästä kirjasta eri postauksessa lisää, mutta kantaessani tätä 400-sivuista kirjaa mukanani lomamatkalla käväisi jälleen mielessä että digitaalinen kopio saattaisi olla helpommin mukana kulkeva kuin tämä tiiliskivi! Tästä syystä olen silmäillyt e-kirjalaitteita jotka mahdollisesti ratkaisisivat tämän ongelman.

Sopivaksi laitteeksi löytyy Kindle

Aikaa kului kuitenkin vielä aina tämän vuoden puolelle – noin kuukausi sitten tilasin vihdoin eBaysta käytetyn Kindlen Paperwhite version. Päädyin eri vaihtoehdoista Kindleen, koska kyseinen laite on muodostunut jo alalla käsitteeksi ja on vuosien varrella ollut kutakuinkin aina testivoittaja. Täytyy nyt tätä laitetta useamman viikon käyttäneenä sanoa, että olisi ehkä voinut hankkia jo aikaisemmin – niin kätevästä laitteesta on nimittäin kyse.

Amazon Kindle Paperwhite
Testi ja kokemuksia e-kirjan käytöstä
Amazon Kindle

Kindlen Paperwhite -laitteet ovat edenneet 2018 julkaistuun neljänteen sukupolveensa. Pääsyin kuitenkin ostamaan ebaysta käytetyn, 3. sukupolven laitteen.  Nämä kolmannet versiot näyttävät olevan yhä kirjoitushetkellä Suomessakin myynnissä mm. Powerissa. Ilmeisesti Amazon pitää useamman sukupolven laitteita myynnissä rinnakkain Applen tapaan saaden useamman hintakategorian markkinoille. Powerin myymä versio on mainoksellinen versio – eli Amazonin mainoksia ilmestyy lukitusruudulle. En osaa sanoa kuinka häiritsevää tuo on koska itselläni on mainosvapaa versio. Tuskin kovinkaan häiritsevää?

Kindle Paperwhite ei siis ole perinteinen tabletti iPadin tapaan – vaan näyttö käyttää eInk tekniikkaa. Tällainen näyttö ei ole perinteinen näyttöruutu, vaan elektroninen paperi. Tämä on huomattavasti silmäystävällisempi tapa lukea kuin esim. iPadin ruudulta luettava teksti. Kindlelläkin on tablettiversio (”Kindle Fire”), mutta en siis suosittele sen hankkimista koska siinä on perinteinen näyttöruutu. Elektronisen paperin hyötynä on myös alhainen virrankulutus. Siinä missä olemme jo tottuneet kännykän ja tabletin jatkuvaan lataamiseen, e-kirja ilahduttaa meitä viikkokausia kestävällä akullaan. Näyttö ei vie lepotilassa virtaa, vaan vain päivittäessään tekstiä ruutuun (esim. sivua vaihdettaessa). Toki lukiessa myös taustavalo vie jonkun verran virtaa jos se on päällä – mutta sekään ei tee laitteesta todellaan mitään kännykänkaltaista virtasyöppöä!

Uusimmassa Kindle sukupolvessa näyttäisi olevan ’Audible’ tuki, eli äänikirjojen kuuntelumahdollisuus bluetooth kuulokkeilla. Ei välttämättä huono ominaisuus tuokaan olisi! Kannattaa jokatapauksessa ehdottomasti ostaa paperwhite-versio laitteesta, koska siinä on taustavalo – voit siis lukea vaikka pimeässä ilman että häiritset esim. nukkuvaa puolisoa!

Kindle Paperwhite: käytännön kokemuksia

Kindle ei tietääkseni tue ihan kaikkia e-kirja formaatteja – mutta en ole asiaan jaksanut niin paljoa perehtyä, koska on olemassa aivan loistava ilmainen ohjelma nimeltä Calibre. Tällä ohjelmalla saa muokattua melkolailla kaiken materiaalin Kindlelle sopivaan muotoon. Olen käyttänyt mm. pdf-tiedostojen muuutamiseen laitteelle sopivaksi. Ohjelman käyttö on helppoa ja muuntaminen tapahtuu parin napin painalluksella. Tämän jälkeen kirjat voi siirtää usb-johdon kautta tai lähettämällä ne sähköpostitse omaan Kindle-tiliinsä, jonka kanssa laite synkronisoituu. Kätevää.

Amazon Kindle Paperwhite
Kindle Paperwhite 3rd gen

Koska kyseessä on Amazonin laite, luonnolisestikin laitteesta löytyy natiivina Amazonin kirjakauppa, josta saa suoraan ostaa luettavaa. Usein sopivaa viihteellistä luettavaa voi  löytää jo muutamalla eurolla. Kaupasta on myös mukava etsiä ilmaiskirjoja jos on avoimin mielin ja ei ole turhan kranttu kirjojensa suhteen. Saatavilla on myös lehtitilauksia – joskus sieltä löytää tarjouksesta jo noin 5-10USD vuosimaksulla jonkun lehden luettavaksi! Heräteostoksia tulee varmasti tehtyä koska mielenkiintoista luettavaa on niin paljon!

Parhautta on itselleni on ollut erityisesti oman materiaalin siirtäminen laitteeseen. Osan materiaalista olen vetänyt Calibren läpi (kääntänyt sopivaan muotoon), osa on toiminut suoraan laitteessa.  Olen löytänyt humblebundle.com tarjouksista e-kirjoja pikkurahalla isoja kasoja. Sinne tulee tasaisin väliajoin kirjakasoja myyntiin, joihin pääsee käsiksi alkaen yhdellä dollarilla. Nyt laitteessani on parikymmentä kirjaa odottamassa lukemista – ja mikä parhainta, nämä kirjat kulkevat mukanani minne ikinä menenkin.  Sen verran paljon tulee nykyisin vietettyä aikaa jalkapallokentän laidalla erinäisissä turnauksissa, että ei ole pahitteeksi että muutama kirja on tarvittaessa taskussa!

ps. Lue myös ajatuksiani elinikäisestä oppimisesta TÄSTÄ

Jätä kommentti

Elinikäinen oppiminen omatoimisesti – ähky vai mahdollisuus ?1

Internetin myötä on avautunut aivan uudenlaisia mahdollisuuksia itseopiskeluun. Elinikäinen oppiminen on jokaisen ulottuvilla, kun kaikki mahdollinen tieto on kokoajan taskussasi, puhelimessasi. Tämä on aivan uskomaton mahdollisuus, jollaisesta ei olisi esimerkiksi 80-luvulla osannut uneksiakaan. Toisaalta informaation määrä tuo eteen uuden haasteen – tietoa on jopa liikaa tarjolla, pitää osata löytää se itselle oleellisin ja hyödyllisin tieto ja mielellään vielä helposti omaksuttavassa muodossa.

Kun otin ensiaskeleitani ohjelmoinnin perusteiden opiskelussa 80-luvun puolivälissä, oppimateriaali koostui ruttuisesta Basicin alkeet -kirjasta ja kirjastolla teinipoikien vetämästä tietokonekerhosta. Näillä tietoilla ei kovin pitkälle päässyt, enkä harmikseni koskaan saanut suuria visioitani toteutettua. Olin suunnitellut ruutuvihkoon useita erilaisia pelejä joita olisin halunnut koodata sen aikaisella kotimikrollamme.

elinikäinen oppiminen, kurssit, omaehtoinen opiskelu - Lue SteamedPoet'n lifestyle blogi !!
Ensimmäinen tietokoneeni, jolla aloitin ohjelmointiharrastukseni (kuva: Wikipedia)

Ei se oppi kuitenkaan ojaan mennyt. Jo sen aikainen basic kieli sisälsi samoja lausekkeita kuin nykyajan modernit kielet. 90-luvulla tutustuin Pascal-ohjelmointikieleen ja opinnot jatkuivat kun löysin englanninkielistä kirjallisuutta. Askeleen eteenpäin pääsin myös tuon ajan tietoverkkojen esiasteiden, modeemin kautta tavoitettavien, BBS-yhteisöjen kautta. Tutustumalla muiden harrastajien lähdekoodeihin, sai uutta potkua itseopiskeluun.

Koodausharrastukseni jäi tämän jälkeen useaksi vuodeksi unholaan, kunnes kypsemmällä iällä ja internetin kehityksen myötä löysin aivan täysin uusia mahdollisuuksia ottaa haltuun tietoja ja taitoja ennen näkemättömällä tehokkudella. Aloitin asioiden mieleenpalauttelun Java-kielen opinnoilla. Olin kuullut että Googlen älypuhelinten ohjelmiston, Androidin, ohjelmistoa koodaillaan tällä kielellä.

Helsingin Yliopiston avoimet kurssit: Mooc.fi

Helsingin Yliopisto järjestää tietojenkäsittelyn avoimia verkkokursseja useista tietotekniikan eri osa-alueista (käy tutustumassa kurssivalikoimaan: MOOC.fi !) Sieltä löytyikin itselleni Ohjelmoinnin Perusteet kurssi, jossa opetellaan olio-ohjelmoinnin alkeita Java-kielellä. Ilahduttavaa ja motivoivaa oli huomata kuinka ohjelmointi on kielestä riippumatta hyvin samankaltaista. Olio-ajattelu oli tullut uutena asiana sittemmin, ohjelmat rakennettiin nykyisin hyvin eri logiikalla kuin vielä 90-luvulla. Mutta kieli sinänsä oli tuttua, ymmärsin hyvin mistä puhutaan! Koko kurssi sujahtikin läpi melkoisen sukkelasti ja vaivatta ja oli aika suunnata kohti uusia haasteita.

Pikkupoikana olin haaveillut pelin tekemisestä ja siellähän tämä vanha innostus kytee pinnan alla yhä tänäkin päivänä. MOOC-kurssin innoittamana olin jo täysin varma että itseopiskelu olisi hyvinkin mahdollista. Oppiminen tapahtuu nettikursseilla paljon tehokkammin kuin koulussa, koska ei tarvitse tuhlata aikaa pakolliseen hölynpölyyn – koska voi itse koota opintokokonaisuutensa, voi ohittaa kaiken turhan tiedon. Ei siis pakkoruotsin kursseja mukaan, kiitos! Tästä syystä en myöskään haluaisi enää lähteä Yliopistolle tietotekniikkaa opiskelemaan, vaikka ajatus sinänsä oliskin kiehtova ja sitäkin mielessäni pyörittelin.

Youtube oppimisen apuna

Suuntasin seuraavaksi Youtuben eri kanaville tutkimaan ja etsimään vinkkejä mihin edetä seuraavaksi ja olisiko siellä sopivia opetusvideoita ja -kanavia. Kanavilta oppii saa vinkkejä neuvoja muilta harrastajilta – ja jopa ammattilaisiltakin, mutta mitään suurempia kokonaisuuksia sieltä ei oikeastaan pääse opiskelemaan. Tai sitten kurssit on koottu liian amatöörimäisesti. No ymmärtäähän tuon. Ilmaiseksi ei aina saa kaikkea. Youtuben kanavia tapittaessani tuli minulle kuitenkin selväksi mihin kannattaisi pelinkehityksessä suunnata. Tulisi valita joku pelimoottori, jolla kuulemma pelit nykyisin rakennetaan. Näistä suosittu vaihtoehto on Unity, jonka valitsinkin myös itselleni. Kyseistä pelimoottoria ohjelmoidaan taas uudella kielellä, C# nimisellä ohjelmointikielellä, mutta jälleen – kieli on hyvin samankaltainen kuin Java.

(Listaan blogini loppuun vielä suosittelemiani Youtube kanavia pelinkehityksestä kiinnostuneille lukijoille)

Taivas aukeaa – elinikäinen oppiminen alalla kuin alalla : UDEMY

Sattumalta – ja Facebookin kohdennetun markkinoinnin uhrina – löysin itselleni sopivan kurssin. Aloitteleville Unity- kehittäjille suunniteltu pelikurssi tällaisesta paikasta kuin Udemy.com. En ollut koskaan kuullutkaan, mutta päätin ostaa yhden kurssin kokeeksi täältä hintaan 30EUR (myöhemmin kävi ilmi, että niitä saa usein paljon edullisemminkin tarjouksista). Mutta kyllä kannatti! Udemy.comin kurssit ovat aivan eri luokkaa kuin Youtuben harrastelijavideot. Olin aivan myyty.

Sittemmin olen toistakymmentä kurssia ostanut Udemystä, osa on tosin käymättä vielä tai kesken – mutta näiden kurssien kautta voi opiskella todella paljon uusia taitoja. Nälkä kasvaa syödessä. Olen alkanut opiskella nimittäin myös piirtämistä, 3d mallinnusta ja jopa pianon soittoa! Tullaan pikkuhiljaa otsikon ähky-osuutta kohti. Olen ollut niin nälkäinen oppimaan että kohta uhkaa informaatioähky. Kun on pariviikkoa putkeen kurssitellut itseään erilaisilla opinnoilla niin alkaa tuntua että on loman tarpeessa!

Elinikäinen oppiminen omatoimisesti – ähky vai mahdollisuus ?1 24
Muutamia kursseistani joita olen käynyt tai käymässä

Olen löytänyt Udemy.com kurssien lisäksi myös muita hyviä tapoja jatkuvaan oppimiseen, mutta jottei blogitekstini venyisi liian pitkäksi, jätetään se toiseen kertaan! Mukavia oppimishetkiä kaikille ja kommentoi rohkeasti alle kokemuksistasi. Kuulen mielelläni mitä Sinä olet oppinut viimeaikoina – tai mitä haluaisit aloittaa opiskelemaan?

ps. En saa rahaa mainostamistani nettisivuista tai tuotteista joten kaikki ylläoleva suosittelu on täysin vilpitöntä ja rehellistä mielipidettäni.

Ystävällisesti, SteamedPoet

Lähteet ja linkkivinkit

https://mooc.fi

”Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen osasto tarjoaa avoimia laadukkaita ja ilmaisia verkkokursseja kaikille. Aloittelija voi lähteä liikkeelle Ohjelmoinnin MOOCista tai tekoälyn perusteisiin keskittyvästä Elements of AI -kurssista. Osaamistaan päivittävä voi syventyä vaikkapa tietoturvaan tai Fullstack -ohjelmointiin.”

http://www.udemy.com

Omaehtoinen oppiminen ei voisi käydä kätevämmin kuin Udemyssä. Oikea aarreaitta – jokaiselle löytyy täältä upeita oppimismahdollisuuksia oikeastaan ihan alasta kuin alasta. Ei siis pelkästään tietokoneisiin liittyvää! Kurssit ovat englanninkielisiä, joten kuullunymmärtämisen taidot pitää olla kunnossa. Kurssit ovat maksullisia. Pidä silmälläsi kampanjoita, joita tulee vähän väliä. Kurssin voi saada halvimmillaan n. 10eurolla, ei kannata maksaa paljon enempää. Kurssit ovat hyvin hintansa arvoisia, jotka muodostavat eheän kokonaisuuden. Kursseissa on parhaimmillaan 50-60h materiaalia – ja harjoitukset päälle! Lue muiden opiskelijoiden kommentit ennen valintaa. Voit testata ensin jollain ilmaisella kurssilla miltä tämä tapa oppia tuntuu.

www.youtube.com

Seuraamiani pelinkehittäjän kanavia, joista olen saanut paljon arvokkaita vinkkejä mihin suuntaan siirtyä seuraavaksi. Käy tsekkaamassa jos aihepiiri kiinnostaa.

  • Gamesfromscratch
  • Unity
  • Sykoo
  • CodeMonkey
  • GameDevHq
  • Brackeys
  • Jayanam

ps. Tiedätkö millainen henkilö on multipotentiaali? Lue lisää TÄSTÄ

Jätä kommentti

3 yllättävää syytä miksi multipotentiaalit ovat välttämättömiä tulevaisuudellemme

Multipotentiaalit – keitä he ovat?

Haluan aloittaa blogisivustoni ensimmäisen kirjoitukseni kertomalla viimeaikojen valaistumisestani ja eräänlaisesta herännäisyydestäni. Olen siis nyt vihdoin yli 40-vuotiaana ilokseni keksinyt kuka minä olen ja saanut sille itselleni nimenkin: Multipotentiaali. Hienolta kuulostava termi, nimittäin! Siinä ei ole erityislahjakkuuksista (välttämättä) kyse, vaikka niin haulaisinkin uskoa, vaan ihmisen luonteenpiirre tai ominaisuus.

Multipotentiaali-termi on saapunut Suomeenkin jo jokin aika sitten ja sillä on jonkun verran ollut suomenkielistäkin näkyvyyttä. Ehkä muistatkin törmänneesi johonkin artikkeliin viime vuosien aikana? Esimerkiksi Helsingin Sanomat teki asiasta viiltävän jutun jokin aika sitten. Ikävä kyllä artikkeli on maksumuurin takana, mutta jos pystyt lukemaan sen niin ilman muuta suosittelen!

Artikkelissa kerrotaan kuinka Joska ja Rachel ovat kipuilleet meidän muiden multipotentiaalien kanssa ihan samojen ajatusten kanssa ennen kuin ovat valaistuneet ja löytäneet itsensä . Samalla olen hiukan salaa kateellinen Rachelille joka jo 26-vuotiaana keksi tämän asian. Itselläni meni melkein kaksi vuosikymmentä kauemmin.
Peruutellaan hieman. Termin kanssa eivät kaikki ole varmaan tulleet yhtä tutuksi. Ehkä kuulet siitä jopa ensimmäistä kertaa ja ihmettelet jorinoitani ja mikä ihmeen asia on kyseessä. Ymmärrän!

Koko homman ydin kiteytyy siihen multipotentiaali-ihmisen suurimpaan kipupisteeseen: ”Mikä sinusta tulee isona?” Sitähän meiltä kysytään heti sen jälkeen kun olemme kävelemään oppineet. Myöhemmin kouluelämässä valinnaisaineiden kautta lähdetään suuntautumaan johonkin suuntaan ja opinto-ohjaaja esittelee eri vaihtoehtoja miksikä kannattaisi itsensä lukea. ”Oletko sinä meidän tuleva huippujuristimme tai tulisiko sinusta kenties lääkäri?” Eli jonkun sortin yhden alan spesialisti pitäisi aikanaan olla. Yksi ammatti, jossa sitten ollaan mahdolliseen eläkeikään asti. Kulttuurimme arvostaa spesialisteja ja määrittää ihmisen tämän erityistaidon (ammatin) kautta. Multipotentiaalin aivot eivät kuitenkaan ole tehty tällaista nyky-yhteiskuntaa varten, sillä erikoistuminen tylsistyttää hänet alta aika yksikön. Kuitenkin vielä renesanssin aikaan arvostettiin eniten ihmisiä joilla on monia taitoja ja kiinnostuksia! (-> ”Rennaisance Man”, esim. Leonardo da Vinci)

Termin suuren maailman tietoisuuteen toi muutamia vuosia sitten Emilie Wapnick TED Talk puheessaan ”Why some of us don’t have one true calling”. Häneltä kuuluin itsekin asiasta ensimmäistä kertaa ja oli järisyttävää kuulla kuinka hän osasi järjestää pääni sisäisen sillisalaatin järkevään muotoon. Palaset loksahtivat vihdoin paikalleen. Katso tämä video jatkaaksesi eteenpäin!

Multipotentiaalien rooli digitaalisessa vallankumouksessa

Digitalisaatiosta hössötetään paljon mediassa – ja se näkyy vahvasti myös nykypäivän työelämässä. Se, joka ei hyväksy tätä muutosta, tulee häviämään markkinoilta ja korvautuu dynaamisemmalla ja muutoksen hallitsevalla toimijalla. Stockmann on ikävällä tavalla maksamassa oppirahoja siitä, kuinka ei pidä linnottautua vanhoihin asemiinsa toimintaympäristön muuttuessa ympärillä. (HS 30.4.2019)

Myös yksilötasolla työelämän vaatimukset muuttuvat – ja koko työnteon käsite on murroksessa. Työtä tehdään jatkossa jatkuvan muutoksen alla olevassa ympäristössä ja se ei ole enää edes paikkasidonnaista. Työtä voidaan tehdä usein mistä käsin vain, ei pelkästään pönöttämällä avokonttorissa. Jokainen organisaatio etsii jatkuvasti tehokkuusetuja kilpailijoihin nähden digitalisaation tuomilla uusilla työkaluilla. Osa työtehtävistä poistuu kokonaan automatisaation myötä ja jatkuvaa uuden oppimisen merkitystä korostetaan henkilöstölle. Sopeudu tai katoa! Yhä harvempi tulee olemaan koko työuraansa yhdessä ja samassa ammatissa. Tai vaikka pysyisi, työtehtävät muuttavat muotoaan ja kehittyvät kokoajan.

Multipotentiaali / Digitalisaatio /
Jatkuva oppiminen / 
Lue SteamedPoet'n Lifestyle blogi


”Teknologia tuhoaa ja luo työpaikkoja. Työn loppumista ennustaneet ovat olleet väärässä viimeiset kolmesataa vuotta. Nyt uuden työn luominen on vaikeampaa, yksilöiden väliset tuottavuuserot repeävät suuriksi ja työ jakautuu epätasaisemmin. Työ ei kuitenkaan lopu. Ihmisen alueina pysyvät aina keksiminen, intuitio, moraali, etiikka ja ennalta määrittelemättömien ongelmien hahmottaminen.” ( Lehti, Matti; Kulvik, Martti; Kulvik, Silja, 2012)

Erikoistuvia huippuosaajia ja huippuasiantuntijoita tarvitaan varmasti jatkossakin. Erikoistujat tulevat olemaan kuitenkin tulevaisuudessa vain pieni vähemmistö, se terävin kärki. Ne aivan huiput. Suurimmalle osalle meistä tulee vaatimuksia osata monialaisesti useita asioita ja valmiuksia omaksua nopeasti uusia taitoja.

Spesialistitkin joutuvat samaan muutosmyrskyyn meidän muiden kanssa ja tarvitsevat tiimiinsä ympärilleen henkilöitä avukseen isompien kokonaisuuksien hahmottamista varten. Tulemme siksi tarvitsemaan jatkossa paljon työntekijöitä työelämään, jotka kykenevät ohjaamaan ja johtamaan meitä tässä turbulenssissa. Nämä työntekijät ovat sellaisia jotka

  • pystyvät omaksumaan nopeasti uutta tietoa
  • kykenevät yhdistelemään tietoa monilta eri aloilta uusien toimintamallien visioimiseksi (innovaatiot)
  • joilla on jo valmiiksi vahvaa poikkitieteellistä perusosaamista yli toimialarajojen kyetäkseen sopeutumaan jatkuvan muutoksen keskellä

Jos katsoit Emilie Wapnickin loistavan puheen kuten kehoitin, tiedätkin jo vastauksen siihen millaisia ja keitä nämä henkilöt voisivat olla!

Pikakelauksella vuoteen 1984: Nuori SteamedPoet on aloittamassa koulutietään. ”Mikähän minusta tulee isona? Poliisi? Kenties liikemies kuten isäni? Ehkä ohjelmointiakin olisi kiva tehdä.” Kuiskaan hänen korvaansa: ”Ota kiinnostuneena vastaan kaikki mahdollinen tieto. Sinusta tulee multipotentiaali.”

Lähteet:

ps. Lue myös kirjoitukseni elinikäisestä oppimisesta TÄSTÄ

Jätä kommentti
(c) SteamedPoet