Retrobright valkaisusta on ollut paljon puhetta retrokoneiden harrastajien keskuudessa. 80-90-luvun muovilaitteiden kellastuminen on aiheuttanut päänvaivaa harrastajille – hyvinkin pidetyt koneet saattavat näyttää rumilta huonokuntoisilta. Ennen kaikkea kyse on siitä, että olisi visuaalisesti miellyttävämpää keräiljöille ja harrastajille jos kone olisi alkuperäisessä, siistissä kuosissaan!
Mistä kellastumisessa on kyse ja mitä sille voi tehdä?
UV-säteily, valo yleisestikin, mutta myös lämpötila ja kosteus. Näitä tekijöitä kaikkia on epäilty regoivan muoveissa palonestoaineena käytetyn bromin kanssa aiheuttaen muovipinnan kellastumista – tai pahimmillan lähes ruskeaa väriä. Kellastuminen on vain aivan muovin päälimmäisessä pintakerroksessa ja tästä syystä moni onkin haaveillut josko tuon pintakerroksen saisi valkaistua jollain (kemiallisin) keinoin ja vanhan pelikonsolin tms. entiseen loistoonsa.
Olen törmännyt jonkun verran foorumeilla ja netissä yleisestikin kokemuksiin ns. retrobright -menetelmään. Lopputulokset ovat olleet vaihtelevia – osa hyviä ja osa huonoja. Toteutuksiakin kun lienee erilaisia yhtäpaljon kuin tekijöitäkin – kuten aina harrasteprojekteissa. Kun sain käsiini eräänä päivänä erittäin pahasti kellastuneen/ruskettuneen Super Nintendon, ajattelin että se voisi toimia hyvänä koekaniinina. Yritin lueskella sen tiedon mitä löysin ja ihan uteliaisuuttani katsoa mitä siitä tulisi – vai tulisiko muuta kuin muovinkeräysjätettä.
Lähtötilanne: Aloitetaan retrobright valkaisu!
Testikappaleeksi valikoitunut yksilö on extreme-esimerkki siitä miten pahasti muovi voi kellastua. Jos tämän saisi valkaistua, niin menetelmä todellakin toimisi! Retrobright resepti :
- 200ml Vetyperoksidia
- 2tl ksantaanikumia
- 1 tl glyserolia
- 1/4 tl Vanish Oxi Action -valkasuainetta (jauhe)
- 1tl kuumaa vettä
Varsinaisena aktiivisena valkaisuaineena toimii vetyperoksidi ja Vanish katalyyttinä. Muiden aineiden tarkoituksena on tehdä aineesta geelimäinen ja auttaa sen pysymisessä paremmin paikallaan kappaleessa kiinni.
Ensimmäinen käsittely
Sivelen Super Nintendon osat kauttaaltaan geelillä, käärin elintarvikekelmuun ja asettelen aurinkoon. Kyseessä hellepäivä ja osat saisivat aurinkoa koko päivän. Geelin peroksidivahvuus tässä siis n.3%. Laitan heijastavaa foliota vielä ympäröimään jotta auringon uv-säteilyn vaikutus vahvistuisi.
Ensimmäisen päivän tuloksena selkeästi vaalentunut kone. Harmillisesti tulos ei kuitenkaan ole tasainen, vaan selkästi laikukas (kuva antaa hiukan liian optimistisen kuvan todellisuudesta). Lopputulos ei oikeastaan miellytä vaikka vaalentumista tapahtuikin.
Toinen käsittely
Seuraavana päivänä pientä muutosta käsittelyyn. Jäljen epätasaisuun näyttäisi johtuvan kelmusta ja sen aiheuttamasta epätasaisuudesta valkaisuaineen asettumisessa kotelon päälle. Tällä kertaa asetan osat uunivuokaan, sivelen taas geelillä ja asetan kelmun päälle. En siis erikseen kääri osia muoviin.
Kolmas ja viimeinen käsittelypäivä
Toisen käsittelypäivän jälkeen muutos ei ole enää yhtä dramaattinen. Selkeästi tummuneita kohtia yhä. Taas pieni muutos tekniikkaan: geeli saa nyt jäädä. Nyt laitan vähän vahvemman liuoksen ja upotan osat kokonaan vetyperoksidiin (vähän vahempi, n. 7% liuos + katalyyttiä joukkoon).
Virheliike kostautuu!
Kotelo on sitkeästi yhä epätasaisesti vaalentunut. Yritän löytää netistä jotain kokemuksia aiheesta. Ei tahdo oikein löytyä. Jostain kuitenkin löytyy että asetonia voisi kokeilla. Koska tässä tutkivaa journalismia ollaan tekemässä niin kaikki keinot käyttöön! En kuitenkaan jaksa kaupasta sentään purkillista asetonia lähteä hakemaan, joten kynsilakan poistoaine saa kelvata vaikka siinä onkin asetonin lisäksi jotain muita aineita.
Mikään ihmeaine se ei tämä asetonikaan näyttänyt olevan. Asetoni sulattaa hiukan muovia, joten se kyllä pureutuu päälikerrokseen. Mielestäni saan tummuneisuutta hiukan hinkattua pois. Into kuitenkin kostautuu kun en huomaa siirtymistäni mustan tekstin päälle ja sehän lähtee leviämään. Hyvin siis pureutuu aine – nyt on kone sitten ilman Nintendo logoa! 🙂
Loppupäätelmät
Mitä tästä (kauheasta) vaivasta jäi käteen? Tunnelma on vähän kaksijakoinen. Mielestäni tuo valitsemani yksilö oli jo niin ruskea ettei sitä oikein silmä enää kestänyt. Nyt… Selkeästi parempi! Mutta ei kuitenkaan riittävän hyvä mielestäni (ja lisäksi onnistuin prosessissa hölmöyttäni poistamaan Nintendo logon). Alkuperäiseksi palauttaminen on siis tälläkin menetelmällä näemmä erittäin vaikeaa ja työlästä jos on erittäin tummentunut kotelo kyseessä. Päälimmäinen fiilis ja päätelmä on se ettei tämä kaikki ole sen arvoista. Vaiva on iso ja aineetkin maksavat rahaa jne. Tällä kokemuksella hieman vaikea perustella itselle tämän menetelmän hinta/vaiva/laatusuhdetta.
Jos päädyn joskus vielä jotain kuitenkin valkaisemaan, tulee se olemaan joku pienempi esine (esim. pelkkä ohjain, käsikonsoli tms. voisi olla ihan ok käyttökohde!). Lego harrastajat kuulemma valkaisevat legoja tällä, varmasti toimii siihen tarkoitukseen hyvin! Aineen teho tuli nimittäin todettua. Moniosaisiin, eri värisiin ja isoihin kappaleisiin, kuten testini Super Nintendon kotelo, en aio käyttää. Ei ole sen arvoista.
Testaaminen oli kuitenkin ihan mielenkiintoista, jos teillä on jotain sopivia testikappaleita niin kokeilkaa itse ihmeessä – ehkä teillä onnistuu paremmin. Suosittelen kuitenkin pysyttäytymään uppomenetelmässä – geelin tekeminen oli mielestäni turhaa ja upotus takasi selkeästi tasaisemman lopputuloksen. Ja olkaa varovaisia peroksidin kanssa – n.3% liuos toimi itselläni jo hyvin ja on turvallista käsitellä, vahvana liuoksena se on vaarallista!
Hyvää:
- Voimakas valkaisuteho jo alhaisilla pitoisuuksilla (3-7% vetyperoksidi + Vanish katalyyttinä + UV säteily)
- Upotusmenetelmällä helppo resepti, vain pari ainetta
Huonoa:
- Jälki epätasaista
- Aikaa saa kulumaan paljon näperrellessä
- Hinta/vaiva/laatusuhde
ps. mikäli piharakentaminen kiinnostaa, lue myös aiempi kirjoitukseni TÄSTÄ