Vapun tienoilla teimme itsellemme uuden löydön Porvoon läheltä – vierailimme Virvikin luontopolulla ensikertaa! Korona-aikaan on lähiseutumatkailu ollut suosittua. Niin myös meidän perheessämme. Olemme etsineet asuinpaikkamme lähistöltä mukavia kohteita, joissa emme ole vielä vierailleet ja tässä esittelen yhden löytämämme!
Retkellemme pakkasimme pienet eväät mukaan ja suuntasimme auton nokan kohti Virvikin golf-kenttää, sillä polku lähtee aivan golfkentän kupeesta. Auton voi jättää parkkiin ihan luotopolun kyltin tuntumaan tai sitten voi jatkaa hivenen matkaa ja jättää golfkentän parkkipaikoille.
Porvoon verkkosivuilla kuvataan polkua näin:
- Luontopolku on noin 2,5 kilometriä pitkä. Se kulkee hyvin vaihtelevassa ja osin vaativassa maastossa. Tämä edellyttää kävijöiltä kohtalaisen hyvää kuntoa ja asianmukaisia jalkineita.
- Kosteimpiin paikkoihin on rakennettu lankuista pitkospuut helpottamaan kulkua. Kumisaappaat voivat olla tarpeen märällä kelillä.
- Luontopolku on merkitty maastoon oransseilla täplillä ja nauhoilla.
- Polun varrella on alueen luonnosta kertovia suomen- ja ruotsinkielisiä opastauluja.
Kuvaus on melkolailla hyvä, tosin – ehkä varmuuden vuoksi – tuota vaikeusastetta on kyllä liioiteltu. Kyseessä on aivan normaali metsäpolku. Pari jyrkkää nousuakin on mukana mutta ei mitään kovin haasteellista. Ehkä tuolla kuvauksella halutaan viestiä ettei matkaan kannata kuitenkaan suunnitella matkaan lähtevänsä esim. lastenrattaiden kanssa tai jos on todella huonojalkainen (poluilla on toisinaan kaatuneita puita joiden yli tulisi kyetä kulkemaan).
Meillä olivat mukana perheen 12- ja 10-vuotiaat lapset. Tämä polku sopii hyvin mielestäni juuri tämän ikäisille tai vähän nuoremmille. Vaikka reitti on suhteellisen lyhyt – ei edes kolmea kilometriä – tälle matkalle mahtuu kaikennäköistä mukavaa nähtävää! On normaalien metsäpolkujen lisäksi lehtoa, suomaisemaa, kivikkoja ja nousu ”näköalapaikalle”, eli kalliolle, mistä näkee merelle asti. Matkan varrelle osuu myös muun muassa jättiläismäinen suuri kivi, jonka suurta painoa jäimme pohtimaan. Keskustelimme myös siitä, kuinka jääkauden aikana isot jäätiköt ovat näitä mahtavan kokoisia kiviä liikutelleet. Tälläiset reissut ovat parhaimmillaan, kun ei kulje nopeasti suorittamalla, vaan luonnosta nauttien ja pysähdellen. Lapset pitivät matkan varrella löytyneistä kivenkoloista ja kiipeilymahdollisuuksista. Reitti oli heidän mielestään erittäin mielenkiintoinen, koska riitti myös muutakin tekemistä kuin kävelemistä!
Kuten usein luotopoluilla, myös tämän polun varrella, on infotauluja, joissa on mukavaa tietoutta kyseisen paikan luonnosta. Tauluja on mukava pysähtyä tutkimaan ja ihmettelemään. Samalla tietää pysyvänsä merkityllä reitillä. Reitti on merkity punaisin leimoin puihin – kokoajan kannattaa kuitenkin muistaa seurata niitä. Polku nimittäin joskus risteää ja saa olla tarkkana ettei keskustelun lomassa erehdy suunnasta.
Sää oli retkellämme aurinkoinen ja keväisen lämmin. Eväspaikaksi sopi erinomaisesti reitin korkein paikka. Kallioisella harjun laella oli mukava nauttia eväsvoileipää samalla kun katselimme maisemia ja nautimme auringon lämmittävistä säteistä .
.
Luontopolku päättyy tielle, joka johtaa takaisin golfkentälle. Hienolta näytti tuo kenttäkin – ei ole tultua vuosiin pelattua golfia, mutta jos taas aika antaa myöten sen harrastuksen uudelleen käynnistämiseen niin täytyypä vierailla tälläkin kentällä!
Hieno luontopolku kaiken kaikkiaan päiväretkeilyyn – lasten kanssa sopivan pitkä/lyhyt. Ehkä aikuisporukalla voisi tuntua lyhyehköltä – riippuen toki miten pitkää kävelyreissua on etsimässä. Etukäteen kun valmistautuu oikein odotuksin, niin tähän luontopolkuun on helppo ihastua – tullaan varmasti uudelleen!
Kommentoi ensimmäisenä